Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
2526272829301
2345678
9101112131415
16171819202122
23242526272829
303112345

RSS

 TAAS ON LUETTU JA KUUNNELTU
18.07.2018 21:34 | ikimummeli

Ekana kuuntelin Marian Keyesin äänikirjaa Aikalisä. Ihan mielenkiintoista tekstiä se oli, mutta jumalattoman pitkä. Aloin sit hyppiä yli jonkin verran, kuuntelin taas ja taas hypin yli. Olin toisaalta yllättynyt loppuratkaisusta, mutta mietin, että niinkin voi käydä. Jos tykkäätte pitkistä äänikirjoista niin kuunnelkaa tämä. Teksti ei ole huonoa ollenkaan.

Sain sitten Apteekkari Melchiorin ja Olevisten kirkon arvoituksen luettua ja tykkäsin. Tämä apteekkari Melchior on perusteellinen rikoksentutkija. Ihan tuli mieleen välillä mestari Hercule Poirot ja hänen pohdintansa asioista.

Tämä tarina alkaa vuodesta 1409 Tallinnassa. Näissä kirjoissa, Hargla Indrekin, kirjoissa on paljon vanhaa historiaa myöskin. No mutta tarinassa saa saksalaisritari von Clingenstain surmansa, häneltä lyötiin pää poikki. Tätä tapausta apteekkari Melchior alkaa tutkia. Lisää murhia tai tappoja tai mitä nyt ovatkin, alkaa tapahtua ja pian alkaa Toompealla kuhista. Lukekaa, on todella mielenkiintoista luettavaa.

Sitten sain Ursula Pohjola-Pirhosen kirjan, vanhaa tuotantoa, Kuninkaan amiraali, päätökseen.

Tässä kirjassa ovat pääosassa Ruotsin kuningas Eerik, amiraali Klaus Fleming ja hänen sisarensa Filippa Fleming.

Ursula Pohjolan-Pirhosen kahdeksastoista romaani vie 1500-luvulle, Kustaa Vaasan aikoihin, Ruotsiin. Kustaa Vaasalla oli kaksi poikaa Eerik ja Juhana ja Kustaan kuoleman jälkeen Eerikistä tuli kuningas. Kovin oli kuningas äkkipikanen ja välillä ihan sekopäinen. Klaus Fleming yritti siinä sitten luovia Eerikin tahdon mukaan, millon missäkin ja sai välillä kiitosta, mutta useimmiten kaikki oli aina Flemingin vika, jos sotatantereilla hommat meni pieleen.

Klaus Flemingin ja hänen sisarensa välit katkeavat, lukekaa itse miksi niin kävi.

 

Vielä kuuntelin Matti Röngän äänikirjan Isä, poika ja paha henki.

Pidän Matti Röngästä. Pidän Viktor Kärpästä ja hänen yrityksistään pysyä kaidalla tiellä. Aina se ei oikein onnistu, mutta Kärppä selviää pälkähästä tai on ainakin selvinnyt niissä äänikirjoissa, jotka minä olen kuunnellut.

Tässä katoaa mystisesti Pavel Vadajev eli Paavo Vatanen. Viktor Kärppä alkaa selvittää tapausta, sukulaismies kun on.

Ja selviäähän juttu, mutta loppuu eri tavalla kuin kuvittelin. Kuunnelkaa tai lukekaa.


 - ikimummeli | Kommentoi



 VANHAN KERTAAMISTA
10.07.2018 13:45 | ikimummeli

Olen kahlannut Pirjo Tuomisen vanhaa tuotantoa läpi ja tykännyt edelleenkin. Viimeisenä luin kirjan Mariaana, Vantaan tytär, jonka sarjan kaksi muuta olin lukenut aikaisemmin eli Kotiopettaja ja Naistenvalssi.

Mariaana eli 1700-luvun loppuolella Helsingin lähellä jossain.

Pääosassa on satulasepän leski Mariaana Modig. Hän on ihastunut ensi silmäyksellä sotakamreeri Johannes Weckströmiin. He tutustuvat läheisesti, mutta Mariaana ei halua sotakamreerin rakastajattereksi ja sotakamreeri ei taas ole ajatellut Mariaanasta vaimoa.

Säätyrajat ovat taas tapetilla, mutta tuleeko niihin muutosta? No ei tule näiden kahden elinaikana. 

Lukekaa itse, kyllä se kannattaa.

 

Olen myöskin lukenut Kaari Utrion vanhaa tuotantoa uudelleen ja tykkään niistäkin, kaikista.

Nyt viimeksi luin tiiliskiven TUULIHAUKKA. Hankala pitää käsissä näin paksua kirjaa, yli 700 sivua.

Kirja alkaa vuodesta 1066 ja pääosassa ovat Auren Nukuttaja sekä Olaf Falco.

Olaf on rakastanut Aurea jo vuosia, mutta aina on kohtalo heittänyt heidät erilleen. Ensimmäisellä kerralla kun he tapaavat Olaf raiskaa Auren.

Aurella on veli Lyy, joka saa selville mitä Olaf oli tehnyt hänen sisarelleen ja hän eli vain kostaakseen Olafille hänen syntinsä. Sekin päivä koittaa, mutta sitä ennen tapahtuu paljon ja monessa paikassa. Lukekaa jos ette vielä ole tätä kirjaa aikaisemmin lukeneet. Se kirjoitettiin jo vuonna 1995.


 - ikimummeli | Kommentoi



 PARISTA ÄÄNIKIRJASTA
07.07.2018 00:29 | ikimummeli

Liane Moriarty on kirjailija ja kirja on TAVALLISET PIKKU PIHAJUHLAT. Äänikirja lukijana Meri Nenonen.

Tällaista ei kirjojenkaan kohdalla kovin usein tapahdu ja äänikirjan kohdalla on sattunut vain kerran aikaisemmin: kuunteleminen jäi kesken. Kerta kaikkiaan en jaksanut, en millään. Yritin ja jätin jo aikaisemminkin kesken, mutta jatkoin silti ja lopulta annoin periksi. P  I  T  K  Ä  veteistä.

 

Otin sitten toisen äänikirjan ja voi pojat, olipa toinen ääni kellossa. John Steinbeck on kirjailija ja Hiiriä ja ihmisiä  on kirja. Lukijana Esko Salminen.

Salmiselle täydet kymmenen pistettä eläytymisestä Lennien rooliin. Alusta saakka oli selvää miten tässä käy, mutta kuunneltava se oli, joka sana, alusta loppuun. Loppu oli niiiiiiin surullinen, mutta miten kauniisti oli kuvattu kahden miehen välinen pitkä ystävyys, jossa toinen osapuoli on ihan jees mies ja toinen hirmu kiltti, mutta hirmu iso ja hirmu voimakas. Vähäjärkinenkö, no ei, mutta hidasjärkinen kyllä ja tosiaan ei pahantahtoinen, mutta kun ei ymmärrä omaa voimaansa niin vahinkoja sattuu. Jos ette vielä ole lukeneet kirjaa niin lukekaa ihmeessä, pieni mutta hieno kirja ja äänikirjana Esko Salmisen takia aivan oiva kokemus.


 - ikimummeli | Kommentoi



 HUMISEVA HARJU
30.06.2018 17:22 | ikimummeli

Luin Humisevan harjun nuoruudessani eka kerran enkä muista kokeneeni mitään järisyttävää.

Nyt luin sen juuri uudestaan ja voi hyvä tavaton, että se minusta oli kamala. 

Olen facebookissa mukana kirjallisuus ryhmässä ja sielläpä olikin erilaisia näkökulmia. Itse olen sitä mieltä, että kirja on ahdistava, väkivaltainen, rakkaus on pelottavaa ja suhteet kummallisia ja sekaviakin. Välillä olin ihan ulalla, mutta loppuhan oli tavallaan ihan ok vaikka melkein kaikki kuolivat.

Kirjallisuusryhmässä eräs tykkäsi, että kirja oli tavallaan hauska ja pilke silmäkulmassa kirjoitettu. No en ole samaa mieltä, mutta jos se on hänen tulkintansa niin mikäs siinä. Toinen tykkäsi siitä, että rakkautta esiintyi vaan ei seksiä juurikaan ja niinhän se kyllä on.

Mietin sitä, että mitenkä Emily Bronte, nuori nainen, joka kuolikin jo kun oli 30-vuotias, että miten niin nuori ihminen voi ja osaa kirjoittaa näin monipolveilevan kirjan. Tuskan ja ahdistuksen jotenkin ymmärtää, kun kirjailija itse oli jo sairas ja se saattoi ahdistaa, mutta se kaikki muu. Nummet ja kartanot ja vihanpito ja pakottamiset avioliittoon tai ahdistava rakkaus ihmiseen, joka ei välitä sinusta tippaakaan jne. jne.  Huikee suoritus se oli. 

Kolme sisarusta olivat kaikki kirjailijoita ja heillä oli vielä velikin ja kaikki kuolivat nuorina. Olikos se Charlotte, joka eli pitempään ja meni naimisiinkin, mutta hänkin kuoli pois ennen isäänsä, joka eli 80-vuotiaaksi.

Lukekaa ihmeessä tämä kummallinen kertomus Heathcliffistä, Catherineistä, Lintoneista, rouva Deanista, Josephista ja muodostakaa oma mielipiteenne maailmankuulusta klassikosta.


 - ikimummeli | Kommentoi



 PARI ÄÄNIKIRJAA
29.06.2018 13:29 | ikimummeli

Olen kuunnellut Matti Röngän äänikirjan VÄÄRÄN MAAN VAINAJA.

Tämä on Viktor Kärppä-dekkari. Ihan mukava sitä oli kuunnella. Mitään kauheuksia ei kuvailtu ja lukijakin on hyvä Jukka-Pekka Palo.

Viktor joutuu perheystävilleen kertomaan heidän poikansa Roman Putron kuolemasta. Putro on tapettu. Kärppä sitä alkaa hissukseen tutkimaan ja kuinkas siinä kävikään. Olin hiukan hämmästynyt lopusta. Se oli kyllä yllättävä. Tykkäsin. Kuunnelkaa.

Myös Seppo Jokisen äänikirjan KOSKINEN JA PUDOTUSPELI kuuntelin ja hyväksi havaitsin. Liekö ollut lukija vai miksi niin tykkäsin tästä. Lukija Ola Tuominen oli mielestäni erinomainen ja veti ainakin minun huomion kokonaan.

Koskinen on ylennetty komisarioksi. Hän haluaa kuitenkin ulos kentälle tekemään omia tutkimuksiaan ja sehän hänen tutkijakavereitaan hiukan ihmetyttää.

Pankkiryöstäjä ampuu yllättäen yhden pankissa olleen asiakkaan aivan ilman mitään näkyvää syytä. Tätä aletaan tutkia.

Sitten myöskin Koskisen entinen työtoveri kertoo kummallisista sydäninfarktikuolemista sairaalassa, jossa tämä työkaveri on potilaana. Kun neljäskin ihminen on kuollut niin tapauksia aletaan vakavasti tutkimaan.

Seppo Jokinen on minulle vanha tuttu jo niiltä ajoilta kun itse asuin Tampereella. Kävin aina samassa antikvariaatissa kirjoja ostelemassa ja Seppo Jokinen oli silloin aloitteleva kirjailija, jonka kirjoja ostin aina kun rahaa oli. Tykkäsin niistä jo silloin ja tykkään nytkin. Kuunnelkaa tai lukekaa häntä, se kannattaa.

 


 - ikimummeli | Kommentoi


©2018 ikääntyvän meno ja meininki - suntuubi.com